Hassu juttu, kuinka synkeän pimeänä syystalven päivänä synkeääkin synkeämmät runorimssut kohentavat oloa. On kuin olisi löytänyt myötäeläjän vierelleen jakamaa tätä pimeyttä ja samalla se kuin puolittuu...eikä tunnu olokaan enää niin masentavalta. Ehkä siellä jossain pilkottaa keväisen auringon ensimmäinen hento säde.
Niin vaan surullisimmat säkeet käteen ja makustelemaan, kyllä se siitä suttaantuu. On kuin savolaisten hommat kuunaan, tekemistä vaille valmista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti