Neuloosi

Nyt on iskenut pahemman tai ehkä kuitenkin paremman laatuinen neuloosi. Eli parit kolmet kirjokintaat, yhdet kirjosukat ja pari kirjoneulepipoa jo valmiit ja hyvää vauhtia valmistumassa kirjoneulekaarokepusero. Ja kaikki alkoi siitä, kun ymmärsin, että olin neulonut viimeksi lapasia about kolmekymmentä vuotta sitten ja sukkia vieläkin aiemmin. Eli en enää osannut kantapäätä enkä peukaloa, totesin. Ei kun opettelemaan uudestaan ja onhan tuo siunattu netti olemassa, googlettamaan vaan.  Nyt sujuu sukka kantapäineen ja lapanen peukaloineen.
Tämä menee varmaan ohi kevääseen mennessä, oikeastaan taimetusvaiheen aikoihin, silloin kaikki aika kuluu taimilaatikoita edestakaisin ulos ja sisään siirrellessä.
Kirjat siis jääneet vähemmälle, oikeastaan pitäisikin hankkia äänikirjoja, niitä olisi mukava kuunnella lankojen kanssa ährätessä, television ohjelmatarjonta kun ei ole juurikaan meikän mielestä kovin kummoista.

Kadonnut vuosi

Taas katosi vuosi, onneksi nyt vain yksi. Edelliskerralla vaitiolo venyi neljäksi vuodenkierroksi. Kirjoja kyllä on luettu, mutta aatosten jakaminen blogiksi asti ei onnistunut. Osa joululahjakirjoja odottaa vielä avaamistaan, ehkä niistä saan  tekstiksi saakka purettua mietteitäni lukemastani. Leena Krohnin Hotel Sapiens, Jean Rhysin Herra Mackenzien jälkeen, Granta 1 ja Narrien laiva ynnä muutama muu....

Jospa tämä kevääseen kääntyminen piristää, ihana vaikkakin vähäinen lumipeite tuo valoa, ja kimaltaa häikäisevässä auringonpaisteessa, ainakin tänään. Ihastelin valkohäntäpeuraa ikkunan alla, hakevat varmaan suojaa tuulelta suurien kuusien keskeltä. Mahtaakohan peurat syödä myös auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä ynnä muita linnuille laitettuja syötäviä, kun peurat näkyvät sisällyttävän lintujen ruokintapaikan kierrokselleen?  Kaunis eläin, mutta ei ymmärrä olla syömättä hedelmäpuita ja istuttamiani vaahteranalkuja, eli kaikki on suojattava kanaverkkohäkkyröillä.

 Tahti tiivistyy blogikirjoittamisen suhteen!