Joulupukin pikku apulainen

Jouluihminen? Kyllä vaan, nyt on oltu tonttu Torvelana ja tilattu kirjakerhosta monen sortin painotuotetta. Luulen, että valikoima ilahduttaa muitakin kuin allekirjoittanutta. Nimiä ei voi tässä mainita, eihän ne muuten yllätyksiä ole ja joululahjan, niin kuin lahjan yleensäkin kuuluu olla ylläri. Puolet saajan ilosta on odotuksen jännitystä ja toinen puoli hyvää mieltä, toivottavasti! On niitä epämiellyttäviäkin ylläreitä, ja muitakin kuin ne iänikuiset käytännöllishyödylliset alusvaatteet, yöpaidat ja villasukat lapsena. Kaiken lisäksi yleensä omatekoiset eli nykymaailman aikaan suuresti arvostamaani käsityötä. Mutta jokunen vuosikymmen sitten olisi kaupasta ostettu ollut tosi siistiä ja jos vielä muovista, aina vaan coolimpaa!
Luulen, että saan oman joulun odotuksen tunteeni ja joulumieleni taas palaamaan jahka saan itselleni aikaa taas niiden pienten, omien kätösten avulla valmistamieni muistamisten askarteluun. Jotain kaunista, pehmoista, valoisaa, läheistä lämpimin ajatuksin muistavaa....ei vaan taida olla tällä vuosikymmenellä noille enemmälti aikaa.

Muuten, olipa kiva huomata, ettei uusi nobelisti ollut kirjahyllyssäni tuntematon suuruus, joskus vuosia sitten Le Clezion Kuume vei mukanaan ja nyt on sitten tullut aika viimeistään tutustua hänen tuotantoonsa laajemminkin. Suomeksikin tulee varmaan ilmestymään lisää hänen teoksiaan.

Joululahjakirjapähkäilyä

Maisema täällä maalla on saanut taas kerran lumivalkopeitteen, tuskin se kauaa kestää. Jos saisi toivoa edes jouluun saakka hieman valoisuutta luontoon, kiitos! Joulu hyökkää päälle tuota pikaa, onnistuisiko tilanteen rauhoittaminen toisenlaisella joululla. Vain ja ainoastaan yksi kirja per naamari joululahjaksi ja kun omansa lukenut pyhien ratoksi ja ajankuluksi, niin sitten vaihdetaan keskenään. Tulee sopivasti eri-ikäisten mieltymysten mukaista, eri genrejä olevaa kirjallisuutta nautituksi, osa lukaistuksi ehkä hutaisten läpi, osasta löytää itselleenkin yllätykseksi uusia lemppareita. Kasvattavaa ja uusia ajatuksia antavaa...ei sitä aina jaksaisi kasvaa...
Kirjalahjojen mietinnässä tulee aina hiukka pulmia, sitä mukaa kuin omat lapsoset ovat varttuneet, on tatsi nuorempaan ikäpolveen kadonnut. Mitä mahtavat pienet pojat Risto Räppääjän jälkeen lukea? Entä teini-ikäiset mopoja rassaavat tekniikan ihmeet?
Jos tätä joku lukee, pls, vihjeet enemmän kuin tervetulleita!

Vihdoinkin

Hassu juttu, kuinka synkeän pimeänä syystalven päivänä synkeääkin synkeämmät runorimssut kohentavat oloa. On kuin olisi löytänyt myötäeläjän vierelleen jakamaa tätä pimeyttä ja samalla se kuin puolittuu...eikä tunnu olokaan enää niin masentavalta. Ehkä siellä jossain pilkottaa keväisen auringon ensimmäinen hento säde.
Niin vaan surullisimmat säkeet käteen ja makustelemaan, kyllä se siitä suttaantuu. On kuin savolaisten hommat kuunaan, tekemistä vaille valmista!