keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kadonnut vuosi

Taas katosi vuosi, onneksi nyt vain yksi. Edelliskerralla vaitiolo venyi neljäksi vuodenkierroksi. Kirjoja kyllä on luettu, mutta aatosten jakaminen blogiksi asti ei onnistunut. Osa joululahjakirjoja odottaa vielä avaamistaan, ehkä niistä saan  tekstiksi saakka purettua mietteitäni lukemastani. Leena Krohnin Hotel Sapiens, Jean Rhysin Herra Mackenzien jälkeen, Granta 1 ja Narrien laiva ynnä muutama muu....

Jospa tämä kevääseen kääntyminen piristää, ihana vaikkakin vähäinen lumipeite tuo valoa, ja kimaltaa häikäisevässä auringonpaisteessa, ainakin tänään. Ihastelin valkohäntäpeuraa ikkunan alla, hakevat varmaan suojaa tuulelta suurien kuusien keskeltä. Mahtaakohan peurat syödä myös auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä ynnä muita linnuille laitettuja syötäviä, kun peurat näkyvät sisällyttävän lintujen ruokintapaikan kierrokselleen?  Kaunis eläin, mutta ei ymmärrä olla syömättä hedelmäpuita ja istuttamiani vaahteranalkuja, eli kaikki on suojattava kanaverkkohäkkyröillä.

 Tahti tiivistyy blogikirjoittamisen suhteen!